Ja nyt julkaisemaan…
The first hour:
The second hour:
The third hour:
The fourth hour:
You have been in the post office for 3 hours and 35 minutes. And this went well. If things do not go well, you will be in the post office for 5 hours. Never get angry with a bureaucrat! They are only doing their jobs slowly because, deep down, they are against their superiors. It is what I was told. You are their subordinate.
It is all about power. When you have lost everything else in your life, power remains.
This is what you do in a Sicilian post office, if you happen to find a suitable spot. Most of the time, all potential sleeping spots are taken. (#74).
Groupe Casino is a prominent French and international mass retailer. Its turnover for 2014 was almost 49 billion euros, which is roughly four times the turnover of the Finnish S Group.
Groupe Casino is a major shareholder of the Colombian Éxito mass retailer. In addition to France, Groupe Casino’s territory includes developing countries in South America and Asia.
In 2011, Éxito’s own planners came up with the Finlandek brand. It competes in the same segment of furniture and household goods as IKEA. Éxito means success in Spanish.
The word Finlandek comes from the Spanish word finlandés, which means Finnish. For the sake of modesty, one letter has been changed. This is something like selling chocolate that looks and tastes like Swedish Marabou with the brand name ‘Swebish’.
Exploiting the Finland brand does not stop at one product name. Browsing through the French online shop, anyone familiar with Finland can immediately see that the furniture design bears an astonishing resemblance to what can be seen in Finnish furniture shops. What is more, the product names appear to have been picked out of a Finnish dictionary, for example, Kiva (Nice), Unelma (Dream), Pilvi (Cloud) and Helppo (Easy)
A press release made in January 2015 reveals that the Finlandek brand has been an instant success. It covers over 1,000 products ranging in price from 1.50 to 80 euros. In fact, the latest online product catalogue shows that the products include a bed priced at 400 euros called Arkuus (Shyness) along with other furnishings.
The BigC, a large department store located in Phitsanulok, Thailand, showcases Finlandek mops in tall stacks of ten or so boxes.
Who would tell customers that much has been stolen from Finland but that not even a cent earned from Finlandek products ever make it to Finland?
Groupe Casino has not responded to a request for an interview.
Géant Casino introduces private label Finlandek in the housewares section
Finlandek mops are stacked up high in the Thai BigC department store. Does the customer think it’s a Finnish product? In Thailand, for instance, Finland is associated with quality. (#33)
— — At Ojai in August and September 1922, Krishnamurti went through an intense “life-changing” experience. [43] This has been variously characterised as a spiritual awakening, a psychological transformation and a physical reconditioning. The initial events happened in two distinct phases: first a three-day spiritual experience, and two weeks later, a longer-lasting condition that Krishnamurti and those around him referred to as the process. This condition recurred, at frequent intervals and with varying intensity, until his death. [44]
According to witnesses, it started on 17 August 1922, when Krishnamurti complained of a sharp pain at the nape of his neck. Over the next two days the symptoms worsened, with increasing pain and sensitivity, loss of appetite, and occasional delirious ramblings. He seemed to lapse into unconsciousness, but later recounted that he was very much aware of his surroundings, and that while in that state he had an experience of “mystical union”. The following day, the symptoms and the experience intensified, climaxing with a sense of “immense peace”. [45] Following, and apparently related to, these events, [46] the condition that came to be known as the process started to affect him, in September and October that year, as a regular, almost nightly occurrence. Later the process resumed intermittently, with varying degrees of pain, physical discomfort and sensitivity, occasionally a lapse into a childlike state, and sometimes an apparent fading out of consciousness, explained as either his body giving in to pain or his mind “going off”. [d]
These experiences were accompanied, or followed, by what was interchangeably described as, ”the benediction,” ”the immensity,” ”the sacredness,” ”the vastness” and, most often, ”the otherness” or ”the other.” [48] It was a state distinct from the process. [49] According to Lutyens, it is evident from his notebook that this experience of otherness was ”with him almost continuously” during his life and gave him ”a sense of being protected.” [48] Krishnamurti describes it in his notebook as typically following an acute experience of the process, for example, on awakening the next day:
…woke up early with that strong feeling of otherness, of another world that is beyond all thought… there is a heightening of sensitivity. Sensitivity, not only to beauty but also to all other things. The blade of grass was astonishingly green; that one blade of grass contained the whole spectrum of colour; it was intense, dazzling and such a small thing, so easy to destroy… [50]
This experience of the otherness would be present with him in daily events:
It is strange how during one or two interviews that strength, that power filled the room. It seemed to be in one’s eyes and breath. It comes into being, suddenly and most unexpectedly, with a force and intensity that is quite overpowering and at other times it’s there, quietly and serenely. But it’s there, whether one wants it or not. There is no possibility of getting used to it for it has never been nor will it ever be…” [50]
https://en.wikipedia.org/wiki/Jiddu_Krishnamurti#Life-altering_experiences
Here are Krishnamurti’s thoughts for perhaps why this took place in him in his own words…
“Why should all this happen to us? No explanation is good enough, though one can invent a dozen. But certain things are fairly clear.
(5 and 6 he adds later in the page)
http://anmolmehta.com/blog/2007/04/20/jiddu-krishnamurti-ponders-his-enlighten-kundalini-awakening/
Jesus, Krishnamurti and Buddha are the three wisest men on the Earth. Adyashanti and Tolle are enlightened but there are huge gaps in their understanding of the world. A silent mind is not enough. There has to be an ability to see everything besides having a silent mind. (#68)
Trat is both a province (changwat) and a town (mueang) in Southeast Thailand. The distance from Bangkok is 315 kilometers.
Trat Province borders Cambodia and Trat town is an access point to Ko Chang island. Trat is therefore an important gateway for travelers. Once a town under French colony, Trat can be reached from Bangkok’s Ekkamai and Mo Chit terminals and even directly from the Suvarnabhumi airport by bus. Alternatively, there is a cheap light from Suvarnabhumi.
If you plan to continue to Cambodia, there are minivans going from the Trat bus station to Hat Lek every 45 minutes. From Hat Lek, it is possible to continue to Koh Kong and Phnom Penh in Cambodia.
Trat Province is most famous for its archipelago of 52 islands in the Mu Ko Chang National Park.
Mu Ko Chang National Park was established in 1982. The most famous island inside the national park is Ko Chang. Mu Ko Chang has coral reefs and the islands are so far from the mainland that the sea water is clear. This is especially true further south where Ko Mak island is located.
Ko Chang island is the 3rd biggest island in Thailand after Phuket and Ko Samui. It is almost 14 kilometers wide and 30 kilometers long. The beaches offer clean white sand with rich marine life and crystal clear seawater.
Buddhist tradition lives in every town and village of Thailand in the form of more than 40,000 temples and each one of them has something unique. Thai temples (wat) consist of typical elements like ordination hall (bot or ubosot), assembly hall (viharn) and stupa (chedi).
Situated two kilometers from the downtown, Wat Plai Klong was built already in 1652 when King Prasat Thong was ruling in the late Ayutthaya period (1351—1767). Tourist spots include for instance a Thai style priest house, a belfry and the oldest wooden viharn in Thailand which is the highlight especially for Thai people.
But you might fall in love with statues of funny dogs!
Watthana “Jum” Nutsombat, the owner of the Orchid Cafe, always listens to her customers in order to get new tips for her already extensive menu.
Each time a customer asks, “Why don’t you have this”, Nutsombat responds, “Why don’t you show me how to do it”. That’s how she started to have continental breakfasts and that’s how she eventually started to have continental breakfasts with homemade bread.
Just one slice of Nutsombat’s delicious homemade brown bread will make your stomach feel so full. To find homemade bread in Thailand is difficult and to find delicious homemade bread is even harder.
Muay Thai is a famous combat sport in Thailand and it is often called “the art of eight limbs”. Muay Thai is characterized by the usage of shins, knees, elbows and fists. It became popular around the world in the 20th century because practitioners defeated famous practitioners of other martial arts.
Muay Thai training centers can be found all around Thailand. Besides offering reasonable priced accommodation, Tattoo Guest House in Trat has a Muay Thai gym where you can train with Phetdam Lukboray, a notable Muay Thai fighter. He won four times the respected Muay Thai Champion of Lumpinee title in atomweight- and flyweight-classes.
So while you are in Trat, why not keep your body in shape and exercise like Thais do. Forget Western style of exercising for a while and immerse truly in the ways of Thai people.
Namtok (waterfall) Khlong Kaeo National Park is situated near the border of Cambodia and Thailand and it covers 200 square kilometers. The area consists of mountain range, cliffs, rivers, waterfalls and different kinds of plants such as shrubbery and trees between 25 and 60 meters.
The ridge of the mountains lies between 100 and 836 meters and is situated at the borderline. The vegetation ecosystem is moist evergreen forest and it has tropical monsoon climate.
It is a place perfect for your walking trip and while enjoying a waterfall, be aware that wild tigers have been confirmed to exist at other national parks nearby and at the Cambodia’s side. If you get extremely lucky, you might even spot traces of a tiger!
Chantaburi Province is a province north of Trat Province. In 1893, France occupied the western part of Chantaburi Province. In 1904, Siam gave Trat to French Indochina in order to get Chantaburi back.
The French however found that it was difficult to rule Trat which was almost entirely Thai populated. On 23rd of March in 1907, the French returned Trat to Thailand. In return, they got larger areas along the Mekong river.
The French-Thai War was fought in 1940—1941. During the war, the French navy sailed from Saigon to Trat and tried to conquer it. Thai warships were unprepared. After the battle at Ko Chang, three Thai ships were sinking.
Trat Independence Day is held on March 23—27 to celebrate the day when the French returned Trat to the possession of Thailand. The Ko Chang Naval Battle Day is held in late January. The celebrations commemorate the bravery of the Royal Thai Navy against the French navy on January 17—21, 1941.
These local celebrations together with all other exciting Thai festivals are guaranteed to keep you thrilled during your stay in Trat!
Trat is a connection point to islands in which you can still swim among coral reefs. In small isolated villages the life is still like it was 50 years ago. There is only one rule: relax! (#68)
Population (province): 224,730 (73rd, 2014)
Total area: 2,819 km2 (61st)
Capital: Trat (15,501, 2015)
Borders: Chanthaburi Province to the northwest, Cambodia to the east, the Gulf of Thailand to the south.
Districts: 1. Mueang Trat 2. Khlong Yai 3. Khao Saming 4. Bo Rai 5. Laem Ngop 6. Ko Kut 7. Ko Chang
Local products: 1. Rubies — they are now depleted. 2. Ngop Nam Chiao — a palm leaf hat. 3. Rakam Wan — a sweet variety of Salacca. 4. Trat Si Thong pineapple. 5. Namman Lueang — a herbal rubbing oil.
Average high temperature: 31.7 °C
Average low temperature: 23.6 °C
Average rainy days: 191
Average relative humidity: 80.8 %
What is your first impression about Thailand? Many people remember those crazy and fuzzy Bangkok scenes from The Hangover Part II and for some, they might even present the whole truth about Thailand.
It is true that Thailand offers wild and unbelievable night-life at dazzling clubs in Bangkok and at the legendary Sunrise Beach on the tropical island of Ko Pha Ngan, for instance. And did you know that three of the 15 biggest shopping malls in the world are located in Thailand? Yet, this is only a small fragment of Thailand.
Walk only a couple of blocks from a fancy shopping mall and you could find a traditional Thai market place (talat) offering everything possible that one could imagine – food, clothes, jewelry, electronics. And the never-ending smiles are of course free!
Buddhism is deeply rooted in Thai culture. Historical stone temples and gleaming stupas decorate both rural and urban landscapes all over Thailand. During an early walk, it is possible to encounter a Buddhist monk in his yellow robe walking near the monastery and accepting donations.
Religion in contemporary Thailand is however much more interesting than what can be seen and experienced from the traditional point of view. Modern retreat centers offering meditation, yoga and dharma (tham) talks are popping out like mushrooms in quiet villages in Northern Thailand as well as on lush and even deserted islands in Southern Thailand.
It is this mixture of the new and the old that makes Thailand’s religious atmosphere so refreshing and unique.
When a foreigner goes first time in a local Thai Restaurant and orders som tam, a spicy papaya salad, his head might turn red and feel like exploding. An over-sweet Thai dessert afterwards could cause his body to react again.
Actually, sweet and spicy are only two main aspects of Thai cuisine. Thai cuisine is based on interplay of at least three and up to five taste senses in each dish or the meal: sour, sweet, salty, bitter and spicy. It is usually lightly prepared and it favors aromatic and spicy components.
In 2011, seven dishes that are popular in Thailand ranked among world’s 50 most delicious foods (a CNN worldwide travel poll). So forget the spicy, forget the sweet — Thai cuisine is much more. Among others, it is tom yam gung, a soup cooked with shrimp; it is phat thai, a stir-fried rice noodle dish; it is kaeng matsaman, a rich and relatively mild Thai curry. Don’t forget to say aroi mak-mak (so delicious).
And yes, you get used to the spicy. But you can always say mai phet, not spicy.
Thailand is a monarchy and as such, it has a long history of people coming from respected backgrounds. The Sakdina system was introduced on the 15th century and it defined the roles of the nobles and the masses. Although not officially supported anymore, remains of sakdina still exist.
The modern Thai words hi-so and lo-so refer to the nobles and the masses of Thailand today but sometimes, hi-so is used to refer to anyone who is rich, even the newly rich. Walk on the outskirts of Bangkok near a private university and you can see students driving Porsches and BMWs.
Although there is still 7 million poor people in Thailand, the economic growth has been fast which means that the amount of middle-class people is rising. In 2011, Thailand became an upper-middle income economy. Also in 2011, the minimum wage was set for 300 Thai bahts a day (8.5 US dollars).
Walk a little bit further on the outskirts of Bangkok, and you will see factories where people have to do hard manual work 7 days a week. There is a huge contrast between them and the Porsche-driving students. But no matter who you approach, you are always politely and warmly greeted!
Even if class hierarchies are still recognized inside today’s Thai society, as a foreigner you are automatically respected.
Did you ever imagine renting your own private beach? You would gaze the million shining stars on a clear night sky, enjoy the soft tropical warmth around your body while eating delicious freshly caught fish especially made for you. In Thailand, this is not only possible, it is not expensive.
Renting a beach from a quiet and isolated island in Southern Thailand is only one of the endless possibilities for a nature lover. From south to north, there are natural hot springs, and in some of those, you can even enjoy bathing and letting the minerals of the water heal you.
When one goes further north, there are more natural parks and they become vaster. What about a day trip with friends to a natural park? You could walk along a lovely riverside until you reach a magnificent waterfall. Enjoy your picnic there and swim in a cool water to escape the heat.
In Northern Thailand, rent a guide who will take you to a remote lake and arrange a canoe and fishing equipment for you. If you have no previous experience, he will even teach you how to canoe and catch a fish.
Let’s not forget the flower beauty of Thailand! All year round, just pop in any park or university campus, and you will witness gardens, ponds and lawns well taken care of. If you want to experience something special, visit any city on the King’s birthday (5th of December). You are guaranteed to see amazing colors and imaginative plantings.
What else do you love? Hiking, biking, rafting, seeing wildlife, going to flower festivals?
It is all there. And it is waiting for you. Right now.
Ton ni.
You can truly get to know Thailand only by driving a motorcycle on small country roads. Here is Seppo Peltovuori in the village of Samanmit. Everything you need to know about life exists in one village. (#67)
Climate: Tropical savanna climate and tropical monsoon climate
Amount of tourists: 26.5 million (10th, 2013)
Top arrivals (Asia): China, 7.9 million (2015)
Top arrivals (Europe): United Kingdom, 946,919 (2015)
Arrivals from USA: 867,520 (2015)
Population: 64,785,909 (2010)
Religion: Theravada Buddhism 93.2 %, Islam 5.5 % (2010)
Official Language: Thai
Ethnic Groups: Thai and Thai Chinese 95.9 %, Burmese 2.0 % (2010)
Currency: Thai Baht THB
Time zone: Indochina Time (ICT) UTC+07:00
Capital: Bangkok 8,280,925 (2010)
Government: Constitutional monarchy under military junta
Monarch: Bhumibol Adulyadej known as Rama IX (born 5 December 1927, reign 9 June 1946)
Total area: 513,120 km2 (50th)
Average wage: $489 (62nd, 2012)
Inequality-adjusted human development index: 0.576 (69th, 2014)
Calling code: +66
Drives on the: left
Jeesus on aivan omassa kategoriassaan elämää ymmärtäneenä ihmisenä, mutta entäpä Buddha, Jiddu Krishnamurti tai Echkhart Tolle?
Kun minua oli kohdannut syvä energia, mietiskelin päivisin valaistuneita ihmisiä. Keitä he ovat? He ovat ihmisiä, jotka ovat päivittäin yhteydessä tuohon suureen energiaan.
Oivallus on pelkkä etäinen heijaste tuosta suunnattomasta elämän energiasta. Oivallus, rakkaus, oivalluskyky, herkkyys, kauneus, viisaus — kaikki ovat samaa. Mutta valaistuneelle tuo hiljaisuus, herkkyys, kauneus on pysyvää. PYSYVÄÄ. Juuri siinä se pieni ero.
Kaikista maailman valaistuneita on mahdoton valita ”voittajaa”, mikä sinällään on lapsellista. Mutta vertailuja voi aina tehdä. Sittemmin Eckhart Tollesta tuli kansainvälisesti merkittävä nimi henkisyyden kentällä sekä Adyashantista.
Jiddu Krishnamurtin ja Eckhart Tollen valaistumisprosessit kulkivat hyvin erilaisia reittejä. Krishnamurtin valaistuminen kulki klassista oivallusten reittiä kohti totaalista selkeyttä. Tämän totaalisen selkeyden Krishnamurti sanoi tavoittaneensa vasta yllättävän iäkkäänä, 37:n ikäisenä. Tollen valaistuminen taas perustui yhteen superoivallukseen, jonka seurauksena mielessä tapahtui mutaatio. Tämän superoivalluksen jälkeen Tolle alkoi selvittää, mitä hänelle oikeastaan oli tapahtunut.
Krishnamurtin ja Tollen valaistumisprosessien ero näkyy tavassa, jolla he vastaavat ihmisten kysymyksiin. Tollen vastaukset ovat usein hyvin teoreettisia, hän lainaa paljon historian tunnetuilta filosofeilta ja henkisiltä opettajilta, hän antaa ikään kuin oppikirjamaisen vastauksen kysymykseen. Krishnamurti puolestaan ei juuri koskaan lainaa ulkopuolisilta auktoriteeteilta, hän ammentaa vastauksen kokonaan omasta kokemuksestaan ja omasta kyvystään nähdä kysymyksen ydin.
Krishnamurtin vastaukset tuntuvat usein syvemmiltä kuin Tollen. Krishnamurti lähestyy kysymystä pintatasolta edeten siitä syvemmälle keskeisiin ristiriitoihin ja siitä edelleen niiden ulkopuolelle. Tolle antaa vastauksensa usein oppikirjamaisesti kertoen, miten asiat ovat, mutta häntä kuunnellessa ei tule samanlaista tunnetta tunkeutumisesta syvemmälle mielen erilaisiin kerrostumiin.
Toinen keskeinen ero Tollen ja Krishnamurtin opetuksissa on Tollen korostunut suhtautuminen ihmiskehoon. Tolle puhuu jatkuvasti siitä, että meidän tulisi oppia ”asuttamaan kehoamme”. Krishnamurtin opetuksissa taas keho on ikään kuin ymmärryskyvystä ulkopuolinen kokonaisuus; on hyvä huolehtia kehosta ja elää tervettä elämää, mutta kehosta huolehtiminen — kuten jooga — ei Krishnamurtin mukaan millään tavoin auta syventämään oivalluskykyä. Oivalluskyky on Krishnamurtin opetuksissa kehoa ja aivoja syvempi elementti, ja oivalluskyky voi kyllä vaikuttaa aivoihin mutta toiseen suuntaan ei yhteyttä ole. Tässäkin kohtaa Krishnamurti on tietysti oikeassa.
Kolmas ero Tollen ja Krishnamurtin elämässä on se, että Krishnamurti loi maailmaan pyhiä paikkoja, joihin ihmiset voivat mennä tutkimaan elämän syviä kysymyksiä. Krishnamurtin perustamat koulut olivat näitä pyhyyden ilmenemispaikkoja. Tolle kyllä kiertää maailmaa ja pitää puheita sekä keskustelutilaisuuksia monissa eri paikoissa, mutta hän ei ole luonut maailmaan tällaisia pyhyyden ilmenemispaikkoja, jotka jäisivät Tollen kuoleman jälkeen elämään.
Tollella on yksi merkittävä etu Krishnamurtiin nähden. Krishnamurti löydettiin jo nuorena, ja hän pääsi pois omasta kulttuuriperimästään aikaisin; hänen ympärillään oli myös aina ihmisiä, jotka suojelivat ja auttoivat häntä ja tekivät näin helpoksi suureksi henkiseksi opettajaksi tulemisen. Tolle on käynyt koko valaistumisprosessinsa yksin läpi, eikä hänen tukenaan ole ollut ketään. Tässä mielessä Tolle onkin suurempi kuin Krishnamurti; Tolle on osoittanut, että valaistumiseen ei tarvita mitään muuta kuin oma oivalluskyky. Vaikka Krishnamurtin sanoma oli pohjimmiltaan sama, hänen elämänsä järjestyi kuitenkin ulkoisesti täysin eri tavalla; hänen ympärillään oli jo nuoresta alkaen suojelijoiden joukko.
Puhtaasti oivalluskyvyllisestä näkökulmasta katsoen Krishnamurti on eittämättä suurempi kuin Tolle. Hän on tavoittanut jotakin sellaista, mitä Tolle ei kykene pukemaan sanoiksi. Ero on pieni, mutta se on silti olemassa. Kun Tolle puhuu kukista, hän sanoo, että voi melkein aistia kukan ympärillä olevan hiljaisuuden kehän. Krishnamurti pystyisi kertomaan, mikä tuo hiljaisuuden kehä kukan ympärillä on.
Tolle korostaa sitä, että ihminen voi siirtyä oman itsensä ulkopuolelle tarkkailemaan ajatuksiaan. Krishnamurti ei koskaan pyri korostamaan tällaista jakautumaa tarkkailijaan ja tarkkailtavaan vaan päinvastoin näkee jakautuman olevan kaikkien ongelmien alkusyy. Siinä missä Tolle pyrkii viemään jakautuman niin pitkälle, että tarkkailija alkaa toimia itsenäisesti ja ajatus menettää siten merkityksensä, Krishnamurti pyrkii tuhoamaan jakautuman sinänsä. Tämä taas tapahtuu ajatuksia ja tunteita ymmärtämällä eikä siten, että pyritään saamaan yhteys ylivertaiseen tarkkailijaan.
Tulevaisuuden suuri guru, joka aikanaan — ehkä 500 vuoden päästä — ilmaantuu maailmaan, on toivottavasti yhdistelmä Krishnamurtia ja Tollea. Hänen tulisi olla oivalluskyvyltään yhtä syvä kuin Krishnamurtin, mutta hänen elämänsä kulkisi toivottavasti Tollen viitoittamaa latua. Hän ei tulisi olla onnenpekka, joka saisi erikoiskohtelua nuoresta pitäen, vaan hän olisi Tollen kaltainen tavallisen elämän eläjä. Vasta sitten kun tämä suuri guru olisi saavuttanut totaalisen selkeyden, saisi hänen ympärilleen kertyä suojelijoiden joukko — ei yhtään ennen.
Totaalinen selkeys elämässä on äärimmäisen harvinaista, ja vain harvat sukupolvet saavat nauttia sellaisen ihmisen valovoimasta, jollainen elää tätä totaalista selkeyttä. Vaikka 1900-luku oli sotien, saastumisen ja väestönkasvun aikakautta, saivat 1900-luvun ihmiset nauttia Jiddu Krishnamurtista. Minun kuolemani myötä maailmasta poistuu syvä energia, Krishnamurti kertoi ennen kuolemaansa, ja tuo syvä energia palaa maailmaan vasta aikojen kuluttua. Nyt meillä on Eckhart Tolle, mutta oliko Krishnamurti siinä oikeassa — kuten hän lähes aina oli — että jokin syvä energia on kadonnut maailmasta? Silloin syntyy Eckhart Tollen kaltaisia tarinoita, mutta ei Jeesuksen kaltaisia elämää suurempia tarinoita.
Ellet sinä tai minä luo sellaista!
Itsensä kehittäminen on egoistista toimintaa, ellei se liity terveyden ylläpitoon tai rahan hankkimisen välttämättömyyteen. “Minä” ei suinkaan helpota tätä kaikkea, vaan tekee sen aina vain vaikeammaksi. Olemme susia toisillemme. (#65)
Kuinka moni Sastamalassa on onnellinen? Kun kysyin neljältä ihmiseltä, onko heillä hyvä työ- tai opiskelupaikka, niin jokainen vastasi “kyllä”. Se oli outoa. Tilataksin kuljettajalle jopa 40 tuntia oli liian vähän töitä viikossa.
Hän oli onnellinen mies. Jos joku oli elämässään onnellinen, niin hän oli, niin lähellä onnea kuin vain ihminen voi olla. Hän eli maassa, saarella, jossa oli köyhää ja jossa tehtiin paljon töitä. Turismin myötä kaikki oli muuttunut, ja suurin osa ihmisistä työskenteli palvelualoilla. Jotkut pikkukylien kalastajat eivät olleet sopeutuneet muutokseen ja olivat alkoholisoituneet.
Hän oli päässyt nuorena hotelliin töihin kantamaan laukkuja ja tekemään muita hanttihommia. Hänellä ei ollut alan koulutusta. Ajan myötä kun hän oppi hotellin käytänteet, hänet päästettiin vastaanottoon. Kieltä hän oppi puhumalla asiakkaiden kanssa. Hän kävi myös lyhyillä kursseilla kartuttamassa kielitaitoa.
Vastaanotossa hän todella loisti. Hän jaksoi aina nauraa ja olla iloinen. Asiakkaat rakastivat häntä, niin naiset kuin miehetkin. Vastaanoton naistyöntekijät jäivät hänen varjoonsa. Hän oli lyhyt, mutta hänellä oli sopusuhtaiset kasvot ja komea musta tukka. Saatoit kuvitella, kuinka suosittu hän oli nuorena ollut tyttöjen keskuudessa. Hänellä oli jo ikää ja tukka alkoi harventua, mutta hän ei ollut menettänyt tyystin vetovoimaansa. Hän ei ollut etsinyt paikkaansa maailmassa, vaan elämä oli sen hänelle osoittanut. ”Kukapa tietää, jos minusta tulee vielä jokin päivä tämän paikan johtaja”, hän sanoi.
Hän kertoi nuoruuden Pariisin–matkastaan. Hän oli asunut sukulaisten luona, ja paikallinen tyttöporukka huuteli aina hänen peräänsä. Kun he lähtivät bussilla retkelle, tytöt huusivat hänen nimeään ja halusivat istua hänen viereensä. ”He kurottautuivat minua kohti ja katselivat haaveilevasti mutta eivät koskettaneet”, hän kertoi. ”Etkö kaipaa takaisin Pariisiin?” ”Tietysti, mutta tiedäthän, mitä se on… Perhe ja kaikki.”
Hänen nuoruudessaan tyttöystävä löydettiin kirkon luota. Sisälle ei tarvinnut mennä, riitti, että puki itsensä hyvin ja muotoili tukkansa. Kun perheet astuivat ulos tilaisuuden jälkeen, odotettiin portailla sisäänkäynnin lähistöllä. ”Parhaat tytöt löytyivät sieltä”, hän kertoi.
Vertasit itseäsi häneen, mikä oli turhaa, mutta teit kuitenkin niin. Et ollut ollut elämässäsi onnellinen, ja hänen elämässään oli ollut aina onnen siunaus läsnä. Ja kuitenkin jotakin puuttui. Onko olemassa jotakin enemmän kuin onni? Ei niin, että tuo ”enemmän” toisi enemmän onnellisuutta vaan että se toisi enemmän syvyyttä.
Onni on aina haurasta, se kestää vain niin kauan, kuin onnen lähde on tuottamassa onnellisuutta — vaimo, lapset, työ, jokin menestyksen muoto. Kun onnen lähde menetetään, katoaa myös onnellisuus. Onnen haurauden näkemättömyys on sulaa hulluutta. Elämä ei ole olemassa vain ihmistä varten, vaan elämässä on myös syvää tuhovoimaa, joka haluaa tuhota onnen lähteen. Miksi?
Elämä haluaa tuhovoimallaan asettaa ihmiselle haasteen. Näenkö onnen haurauden yli? Tavoitanko jotakin syvempää, jotakin, mikä kestää silloinkin, kun pintapuoliset rakenteet tuhoutuvat? Tämä syvempi on kuolemaa, mutta se on myöskin kauneutta. Onnellisuus vailla kuolemaa jää pintapuoliseksi, eikä siinä niin ollen ole koskaan läsnä elämän koko syvyys. Yhteiskunta on tällainen pintapuolinen toiminnan kenttä, josta puuttuu kuoleman syvyys.
Madeiralla eletään edelleen hyvin vaatimattomasti. Ostin itselleni 200 euron pienoistietokoneen ja portieeri onnistui saamaan sen itselleen puhumalla, kuinka tärkeätä hänen on antaa tyttärelleen työväline opiskeluun. Siinä kohtaa ei voinut sanoa ei. (#62)
Heräsit eräänä yönä ja sinusta tuntui, että aika oli menettänyt merkityksensä. Palasit satojen ja satojen vuosien taakse. Näit, kuinka mustiin kaapuihin pukeutuneet munkit vaelsivat saarella pyhiinvaelluskohteisiin.
Kyse ei ollut pelkästä uskonnollisesti leikistä. Tuolla saarella oli vielä silloin ollut pyhyyden liikuntoa. Sitä munkit etsivät. Se oli hämärää ja tummaa liikuntoa, mutta se oli kuitenkin vielä ollut olemassa. Se oli Jumalan liikuntoa. Näit unessasi tuon liikunnon sekä sitä etsivät munkit. Se tuntui mystiseltä ja erityiseltä. Sellaisia unia näkee harvoin.
Koit saman tunteen myöhemmin Thaimaassa. Meditaatiosalissa koit äkisti yhteyden satojen vuosien päähän, kun munkit olivat harjoittaneet meditaatiota. Näin, kuinka munkit kokoontuivat yhteen ja aloittivat meditaation. Se oli paljon vakavampaa kuin nuorten ihmisten pikameditaatiot.
Mutta nyt olit Maderailla. Sait yhteyden vuosituhansia vanhaan liikeeseen. Samalla koit jotakin mittaamatonta. Yhtäkkiä läsnä oli energia, jonka voima oli kaiken ymmärryskyvyn ulkopuolella. Mikään sana maailmassa, mikään ajatuksen tuottama projektio tai tunteen synnyttämä reaktio ei voisi koskaan tavoittaa tuon voiman totaalista räjähtävyyttä, suoranaista tuhovoimaa, jota ihmismieli ei voisi millään tavoin ymmärtää.
Kyseessä ei ollut mielen projektio. Ihmismieli, vaikkakin voimallinen ja monien pettävien tunteiden luoja, syvälliseen itsepetokseen kykenevä, ei voisi luoda tuollaista voimaa. Tämä voima oli totta ja tosiasiallista, se ei ollut mielen kuvitelma, vaan se, mikä tapahtui, tapahtui juuri siksi, että aikaisemmin oli tapahtunut syvä oivallus menneistä tapahtumista, joka avasi tilan tuntemattomaan. Tuo voima sai alkunsa ja se operoi täysin materian ulkopuolella. Kun tuo voima oli läsnä, huone, tila jossa olit, menetti ikään kuin fyysisen ulottuvuutensa ja lakkasi kokonaan olemasta. Oli vain ääretöntä virtausta, jossa ei ollut läsnä mitään materiaa.
Keho, joka operoi aina materian piirissä, tunsi suunnatonta kauhua tuon voiman läsnä ollessa. Keho vastusti tuota voimaa, yritti paeta sitä. Keho on materian tuotetta, ja siksi keho ei voinut ymmärtää tuota voimaa, joka syntyi ikään kuin erilaisessa ulottuvuudessa. Tuossa voimassa oli myös läsnä niin käsittämätön energia, että keho mitä ilmeisimmin luuli välittömästi kuolevansa kohdatessaan tuon energian. Tuo energia oli syvää ja mustaa, siinä ei ollut läsnä mitään valoa, se oli pelkkää tuhoavaa ja ääretöntä voimaa. Se oli kaiken materian takana oleva elämän pimeä pohjaliikunto. Olit nuori mutta olit kohdannut tuon energian etkä olisi halunnut.
Hetkeä myöhemmin, samana yönä, koit toisenlaisen energian. Tuon energian syvyys ja voima oli samanlaista, siinä oli läsnä ääretön ulottuvuus, joka syntyi kokonaan materian ulkopuolelta. Huone, materia, tila ja keho lakkasivat ikään kuin olemasta tuon energian läsnä ollessa, se sysäsi materian kokonaan syrjään, niin ettei materiaa enää tuntunut lainkaan olevan. Mutta tämä energia oli luonteeltaan toisenlaista, se oli totaalista valoa, jossa ei ollut läsnä mitään varjoa, se oli totaalista ja täydellistä ekstaasin liikuntoa, kauneutta, jossa oli läsnä Jumalan kosketus, sillä tuo räjähdys oli Jumala itse.
Tämä toinen liikunto oli kaiken materian takana oleva elämän pohjaliikunto, syvä virta, josta kaikki sai alkunsa. Jiddu Krishnamurti oli eittämättä kokenut juuri nämä samat energiat. Krishnamurti puhui siitä, kuinka hän nuorena, joskus 30:n ikäisenä, heräsi eräänä yönä tuohon valtavaan elämän liikuntoon, elämän pohjaliikuntoon. Päiväkirjassaan Krishnamurti kertoi, että myöhemmin, ollessaan jo melko vanha, hän kohtasi yllättäen tuon toisenlaisen liikunnon, kuoleman pohjaliikunnon. Elämä ei voinut koskaan jättää minua, Krishnamurti kirjoitti, eikä nyt voisi jättää kuolemakaan. Ehkä munkitkin olivat tavoittaneet nämä energiat.
Se, mikä oli tapahtunut, oli totta ja tosiasiallista, olit kohdannut kuoleman ja elämän pohjaliikunnon samana yönä, eikä mitään ollut sen suhteen enää tehtävissä. Tuota kokemusta ei voinut mitätöidä. Eikä noilla kokemuksilla muutoinkaan ollut merkitystä, vaikka ne olivat tosia. Kokemus, olipa se kuinka syvä ja tosiasiallinen tahansa, ei muuta elämää — vain sillä, mitä ihmisen arkielämä keskimäärin on jokaisena päivänä, on merkitystä. Juuri tämä arkielämä on saatava muuttumaan, juuri siihen on saatava läsnä toisenlainen kosketus, rakkauden ja oivalluksen henki, eikä silloin tarvita minkäänlaisia kokemuksia.
Viisas rakastaa työtään ja läheisiään ja luo näin valoa elämään, eikä muuta tarvitakaan; ahne hamuaa kokemuksia ja kuvittelee niillä olevan merkitystä. Kaikki aika, joka kulutetaan kokemuksen saavuttamiseen, on pohjimmiltaan menetettyä aikaa. Olit kokenut Madeiran saarella elämän ja kuoleman pohjaliikunnon. Se oli outoa. Mitä oli edessä sinulla enää nyt, kun olit kokenut myös kuoleman pohjaliikunnon?
Olit täynnä energiaa. Lähdit ulos kahvilaan, mutta niihin aikoihin auki olevia kahviloita oli vaikea löytää. Löysit kuitenkin yhden sellaisen. Hymyilit, koska olit niin täynnä energiaa. Se oli harvinaista kuudella aamulta. Juttelit kahvilanpitäjän kanssa, että saarta oli kohdannut suuri tragedia. Mikä tragedia?
Yöllä oli satanut paljon, ja joen vedet olivat lähteneet vyörymään. Kahvilanpitäjä kertoi, että saarta oli kohdannut suuri onnettomuus. Kuutisenkymmentä ihmistä oli kuollut mutavyöryissä. Jokien pengermät oli rakannettu liian mataliksi. Osa taloista oli huuhtoutunut yhdellä kertaa mutavyöryn mukana.
Edellisen kerran mutavyöry oli kohdannut Madeiraa yli sata vuotta aikaisemmin. Oli helmikuun 20:s vuonna 2010. Oivalsit, että olit kokokenut syvän energian juuri siksi, että se oli liittynyt suuren tragediaan. Jumalan energia oli silloin ollut läsnä Madeiralla. Joka päivä maailmassa tapahtui vastaavaa, ja Jumalan energia oli aina läsnä siellä, missä tapahtui.
Madeiralalaiset eivät vaipuneet suruun vaan alkoivat heti samana päivänä rakentaa tuhoutuneita alueita uudestaan. Sillä saarella tuli olla sinnikäs. Kulkeminen oli aina ollut vaikeaa ja se oli tehnyt medeiralalaisista lyhyitä ja voimakkaita. Lyhyitä siksi, koska taakkojen kantaminen oli helpompaa; voimakkaita, koska taakkoja piti kantaa vuorten yli.
Asuit Lidon alueella, joka oli keskiluokkaisten ihmisen asuinlähiö. Se sijaitsi kukkulalla, ja siksi tulvat eivät vaikuttaneet sinne. Olit ollut onnekas. Lähdit kuitenkin jo samana päivänä vaellukselle ja huomasit, että linja-autoyhteyksiä muutettiin jatkuvasti. Tulvaa edeltävänä päivänä olit kävellyt vuorilla ja huomannut, kuinka sade oli saanut aikaan 10 sentin vesikerrostumia ajoteille. Vielä silloin et pelännyt. Jos olisit kävellyt iltaan saakka, tulvat olisivat voineet saartaa sinut. Varsinaisesti ne iskivät kuitenkin yön hiljaisina tunteina.
Olit kohdannut elämän pohjaliikunnon tuona yönä: äärettömän positiivisen energian ja äärettömän negatiivisen energian. Elämä on aina molempia, ja siksi positiivinen ajattelu epäonnistuu siinä missä negatiivinenkin. Elämä on molempia! Joustavan mielen on koko ajan liikuttava sekä positiivisissa että negatiivisissa tunteissa. Se ei saa vastustaa kumpaakaan. Muuten mieli alkaa liikkua osittuneessa tunnemaailmassa ja elämän totuus kadotetaan.
Odottelit, josko kokisit vielä suuria energioita, mutta niitä ei enää kuulunut. Mitään muuta ei kuulunut kuin syvää hiljaisuutta, jossa oli läsnä elämä ja kuolema. Kului kuusi vuotta, ennen kuin koit seuraavan kerran syvät energiat.
https://en.wikipedia.org/wiki/Flash_flood
https://en.wikipedia.org/wiki/2010_Madeira_floods_and_mudslides
Jumala on, kun ajatus ja tunne hiljenee. Siitä ei voi olla tietoinen, mutta kun sen kadottaa, tietoisuus palaa. Mitään keinoa Jumalan löytämiseksi ei ole. (#64)
Kun ajauduin elämäni syvimpään kriisiin, jouduin toivottomuuden kierteeseen. Elämääni tuli läsnä vitsaus, joka ilmensi itseään kaiken epäonnistumisena.
Kun oli kulunut kolme ja puoli vuotta kriisini alusta, kysyin, mitä olin oppinut. Olin oppinut, että apua ei saa. Apu, jonka saa, on kaavoittunutta apua, apua, jossa ihminen yritetään sovittaa auttamisen kaavaan. Auttaja luo kaavan itsensä ja autettavan väliin, ja tämä kaava tuhoaa myötätunnon, joka on syvintä auttamista. Ajan myötä kaava vahvistuu, ja mitä enemmän kaava vahvistuu, sitä julmempi auttajasta tulee.
Opin myös, että auttaja itse on toivoton tapaus. Hän ei koskaan lähesty autettavaa kokonaisvaltaisesti, koska se vaatisi, että hän itsekin olisi totaalisen ristiriidaton. Niin kutsuttu auttaminen synnyttää hyödyllisenä olemisen tunteen, jonka turvin auttaja voi sulkea silmät siltä vaihtoehdolta, että pintapuolinen auttaminen voi synnyttää syvemmällä tasolla epäjärjestystä. Jonkin osan korjaaminen ei synnytä harmonista kokonaisuutta, sillä kokonaisuutta ei voi lainkaan lähestyä osan kautta. Auttaja sovittautuu yhteiskuntaan oman asemansa kautta, ja juuri tuo sovittautuminen on este syvemmälle myötätunnolle.
”Elämä on kuin palapeli”, sanoi eräs toimintaterapeutti. ”Kun elämän eri osat nivoutuvat yhteen, on palapeli valmis. Uskon, että yhden palan korjaamisellakin voi olla merkitystä.”
”Aivan, mutta voisiko elämä olla jotakin muuta?” kysyin. ”Jospa lähestymistapa on kokonaan väärä. Jospa elämä pitäisi nähdä kokonaisena alusta saakka, yhdellä kertaa, eikä sitten kun osat ovat valmiit ja niiden välille saadaan jokin tasapaino. Näkeekö ihminen koskaan kokonaista, jos hän on lähestynyt kokonaista aina osien kautta? Vai onko osien kautta saatava lopputulos myös aina väistämättä osa itsekin?”
”Mutta silloinhan kyse ei olisi enää palapelistä”, toimintaterapeutti vastasi. ”Silloin kyse olisi jostakin muusta. Valokuvasta!”
”Aivan niin”, sanoin ja sisälläni kulki oivalluksen räjähdys, jota toimintaterapeutti ei aistinut.
Tältä alkaa näyttää, kun paniikki jatkuu kuukausia ja kuukausia. Lopulta ihminen makaa sängyssä, eikä ajatus kykene ratkaisemaan ainoatakaan ongelmaa. Mutta sekin on elämää. Olemme vajavaisia suurten kriisien edessä. Suuruusharha loppuu ensimmäisen suuren menetyksen yhteydessä. (#64)
Muuttolinnun muistelmat 