22. Testi: Sastamala versus Thaimaa — lopullinen kamppailu

On kirjastotrilogian huikean päätöksen aika. Olen Khon Kaenin kaupungissa ja heräilen myöhään 10 euron huoneessa. Etsin kännykän pieneltä näytöltä julkista kirjastoa Khon Kaenissa. Minulla käy hirvittävä tuuri. Vain puolen kilometrin päässä on yksi sellainen.

Eksyn kävellessäni kirjastolle, sillä minulla ei ole datayhteyttä, enkä voi käyttää kännykän karttasovellusta. Avulias thaimaalainen auttaa. Saavun komealle, modernille rakennukselle, jossa on paljon ikkunapinta-alaa. Mitä ihmettä? Nakhon Ratchasiman kirjastorakennus oli likainen ja ruma laatikko. Tämä on kuin eri maailmasta.

Kävelen sisääntuloaulaan, johon on rakennettu sievä oleskelutila perinteisine thaimaalaisine meditaatiotyynyineen ja mataline pöytineen. Vasemmalla on lehtienlukutila, jonka lattia on kaunista puujäljitelmää. Kaikki paikat on somisteltu kukilla, jotka ovat pahvisia mutta luovat silti viihtyisyyttä.

Kävelen ympäriinsä ensimmäisessä kerroksessa. Kirjakokoelman määrä jää selkeästi Sastamalan pääkirjaston vastaavalle, mutta kirjoja on siitä huolimatta niin paljon, että voidaan puhua kirjastosta tietolähteenä. Kirjastoon on rakennettu myös audio- ja videotila, jossa voi katsella videoita ja kuunnella musiikkia. Kokeilen kahta asiakastietokonetta, joista kumpikaan ei suostu toimimaan.

Nakhon Ratchasiman yleisessä kaupunginkirjastossa makoiltiin sohvalla. Havaitsen, että Khon Kaenissa makoillaan myös. Itse asiassa suurin osa ihmisistä lepäilee. Vain harva näyttää todella paneutuvan lehden tai kirjan lukuun.

Uskon tietäväni, minkälaisessa kirjastossa olen. Vuodesta 1991 eteenpäin Thaimaassa alettiin rakentaa uusia, keskikokoisia kirjastoja prinsessa Maha Jakri Sirindhornin kunniaksi. Hän täytti 36 vuotta silloin. Kirjastojen tehtävänä on tukea prinsessan näkemyksiä ja ideoita thaimaalaisten koulutuksesta. Olen prinsessakirjastossa!

Kävelen toiseen kerrokseen. Vakuuttaudun lopullisesti siitä, että olen prinsessakirjastossa, sillä toisessa kerroksessa on laaja näyttely kuninkaallisesta perheestä. Näyttelyn ovet ovat valitettavasti kiinni. Kolmannessa kerroksessa on moderni auditorio.

Palaan ensimmäiseen kerrokseen. Yritän puhua kirjastonhoitaja Chalida Yajunthuekille. Yliopiston käynyt nuori nainen ei osaa kuin muutaman sanan englantia. Hän soittaa puhelimellaan ystävättärensä hätiin.

Kun tulkki kahdenkymmenen minuutin päästä saapuu, pystyn haastattelemaan Chalida Yajunthuekia lyhyesti. Hän kertoo, että pelkästään Khon Kaenissa on 26 kirjastoa. Niin monta! Olen yllättynyt. Prinsessakirjasto on vasta viisi vuotta vanha, ja siksi se huokuu vielä uutuudenkarheutta.

Yritän udella, miksi tämä kirjasto on niin erilainen kuin Nakhon Ratchasiman yleinen kirjasto.

– Ainoa ero kirjastoissa on niiden koko, Chalida Yajunthuek vakuuttaa. – Kaikki ovat kuitenkin osa samaa järjestelmää.

Entä mikä on prinsessakirjaston tehtävä?

– Yritämme aktivoida thaimaalaisten lukuharrastusta. Lukeminen on Thaimaassa selvässä laskussa.

Kerron Yajunthuekille, että Suomessa pieniä kirjastoja joudutaan sulkemaan taloudellisen tilanteen vuoksi.  Yritän aloittaa keskustelua siitä, kuinka tärkeitä kirjastot Thaimaassa ovat. Jos esimerkiksi Khon Kaenin kaupunki joutuu taloudellisessa ahdingossa säästämään, onko todennäköistä, että kirjastot kärsisivät siitä melko nopeastikin. Mikä on kirjaston tulevaisuus Thaimaassa?

Huomaan, että Chalida Yajunthuek ei ymmärrä kysymystäni tai ei ole ainakaan ajatellut sitä paljon, sillä saan ympäripyöreän vastauksen positiivisesta tulevaisuudesta.

Lopulta siirryn tärkeimpään aiheeseen. Kerron, että niin Khon Kaenissa kuin Nakhon Ratchasimassakin ihmiset makoilevat tai jopa nukkuvat sohvilla. Onko nukkuminen sallittua Thaimaan kirjastoissa?

– Oikeastaan se ei ole, Chalida Yajunthuek naurahtaa. – Mutta me katsomme sitä läpi sormien. Joskus saatamme sanoa jotakin.

On aika tehdä ratkaisu. Kumpi on parempi, Sastamalan pääkirjasto vai Khon Kaenin prinsessakirjasto?

Sastamalan pääkirjasto voittaa esimerkiksi kirjojen ja lehtien määrässä, ja Sastamalassa asiakastietokoneet myös toimivat. Sastamala on kirjastona edistyksellisempi. Mutta Khon Kaenin prinsessakirjasto voittaa viihtyvyydessä ja leppoisuudessa.

Yksiselitteistä voittajaa ei ole, vaan kaikki riippuu siitä, mitä haluaa.

Julistan kamppailun päätökseksi tasapelin!

• Khon Kaenin prinsessakirjaston sijainti:

Kirjoita Google Mapsin hakukenttään “Muang Khon Kaen Non-Formal Education Center 2”.

• Suomen kirjastoilla on uusi rooli:

http://yle.fi/uutiset/professori_lahikirjastoja_lakkauttamalla_kunnat_tekevat_karhunpalveluksen__yrittajille/7534238

• Thaimaan yleisen kirjaston merkityksestä (Narit Nimsomboon):

The Role of Public Library in Thailand as the Learning Center for Rural Communities

Prinsessakirjaston sisääntulo on huolellisesti sisustettu ja voittaa houkuttelevuudessa Sastamalan pääkirjaston, vaikka aitoja kukkia ei olekaan näytillä. (#39)

Kirjastonhoitaja Chalida Yajunthuek osaa puhua englantia vain välttävästi, kuten suurin osa Thaimaan nuorista aikuisista. Parhaiten englantia osaavat puhua ne, jotka työssään joutuvat tapaamaan ulkomaalaisia päivittäin. Kouluenglannilla ei juuri ole merkitystä. (#40)

21. Kolumni: Sankareista voidaan luopua

Tutkija kertoi lehdessä, että ihmissuhteisiin ladataan monesti liikaa odotuksia, mikä voi tuottaa suhteettomia vaatimuksia ja siten pettymyksiä.

Miksi ylipäätään odotamme toisilta sankaritekoja? Mistä sankarimyytti on kotoisin?

Ammoisina aikoina sankareita luotiin saduissa. Miksi? Kuka jaksaisi kuunnella satua maanviljelijästä, joka viettää päivän pellolla ja tulee illalla väsyneenä kotiin? Sankarimyytillä pidettiin kuulijan mielenkiinto yllä. Sen ei ollut tarkoituskaan olla todenmukainen.

Hollywoodin mielikuvakoneisto kehitti sittemmin sankarimyytistä sammon, joka tuottaa miljoonia ylläpitämällä mielikuvaa sankareista. Väitän, että tällä mielikuvakoneistolla on yhä edelleen valtava vaikutus siihen, miten ihmiset kokevat arkipäiväisen elämänsä.

Urheilumaailmassa sankarimyyttiä on aina pidetty yllä. Ennen nettiä Urheiluruutu näytti paloja huippupelaajien onnistumisista. Entä kun sankarilla oli kausi, jolloin maaleja ei tullut? Silloin näytettiin vain jotakin toista pelaajaa. Näin ylläpidettiin myyttiä voittamattomasta.

Messi on kiistatta maailman paras. Kuitenkin toisinaan Messilläkin voi olla kuukausia, jolloin hän pelaa huonosti. Netin aikakaudella kaikki maailman pelit ovat aina ja kaikkialla saatavilla. Joku on aina nähnyt Messin viimeisen pelin ja voi kertoa toisille: “Hän pelasi huonosti.”

Sankarimyytin hajoamisen merkkejä on ilmassa, mutta voimakas se silti on.

Entä kertooko se mitään ihmisestä, vaikka hän olisi maailman paras jossakin? Sama ihminen ei välttämättä ole läsnä perheensä elämässä. Kumpi on tärkeämpää? Median näkemys on useimmiten kapea-alainen ja yksiulotteinen, kun se rakentaa sankarimyyttejä.

Mutta miksi sankarius on niin tärkeää?

Uskon, että se johtuu turvallisuuden menettämisestä. Pysyvät työpaikat korvautuvat pätkätöillä; suuret yritykset kaatuvat tai siirtävät toimintansa Aasiaan ja tuhansia jää työttömiksi; kouluja ja kauppoja lopetetaan, jos oppilaita tai asiakkaita ei ole tarpeeksi; perheet eivät pysy kasassa.

Yhteiskunta on hajoamassa sekä rakenteellisesti että henkisesti. Ennen oli muutama TV-kanava, jota katseltiin yhdessä ja samaan aikaan. Nykyään jokainen etsii YouTubesta tai NetFlixistä haluamansa sisällön ja katsoo silloin, kun itselle sopii.

Mikä enää yhdistää ihmisiä? Sankareista haetaan pysyvyyttä hajoavaan maailmaan.

Sanonpa kuitenkin, että elämä on parempaa ilman sankareita.

Ei odoteta toisiltamme liikoja vaan annetaan toisen epäonnistua. Luodaan siis inhimillinen maailma eikä täydellistä maailmaa.

• Tommy Hellsten on yksi harvoja suomalaisia, jotka puhuvat inhimillisyyden puolesta:

http://www.ihminentavattavissa.fi/

Assumption University of Thailandin yliopistoalue Bangkokissa huokuu keskiluokkaisuutta. Moni opiskelija toivoo olevansa tulevaisuuden Thaimaan poliittinen vaikuttaja tai viihdemaailman tähti. Thaimaalaisen käsityksen mukaan opetus on kuitenkin laadukkaampaa yliopistoissa, joissa opetus tapahtuu thaiksi eikä englanniksi. (#38)

 

20. Artikkeli: Taistelu Kasikorn-pankin kanssa

Jos pankkiautomaatti nielaisisi turistin kortin Sastamalassa, kuinka kauan kestäisi, että hän saisi kortin takaisin? YLE:n Kuningaskuluttaja otti selvää nielaistuista korteista. Sen mukaan kaikki riippuu pankin käytänteistä. Jos ulkopuolinen huoltoyhtiö pitää huolta automaatista, voi kortin takaisin saaminen kestää yli viikonkin. Jos automaatti sijaitsee pankin yhteydessä, voi kortin saada takaisin jopa samana päivänä.

Toki aina kortin takaisin saaminen ei ole aivan yksinkertaista. Jatkoajan keskustelupalstalla on ikävä kertomus suomalaisen virkailijan mentaliteetista:

Seuraavalla viikolla vielä kun meni asiaa pankkiin selvittäämään, asiasta tuli hirveä sota. Pankkitäti ei ensin halunnut antaa minkäänlaista korttia takaisin ” kun tässä on kuitenkin joku väärinkäytöstapaus” ilmoitti vain että käytä elektronia (mitä en omistanut). Kyllähän sieltä sitten löytyi virkailija joka kortit antoi takaisin, onneksi..

Vaikka Thaimaassa mikään ei keskimäärin toimi yhtä hyvin kuin Suomessa, on sen etu vapaat aukiolot. Pankit voivat pitää konttoreitaan auki vaikka viikonloppuisin, ja monet pankit pitävätkin. Kokonaan eri asia on se, saako hätään joutunut turisti apua, vaikka konttori olisikin auki.

Kasikorn-pankin automaatti nielaisee automaattikorttini sunnuntaina 27. joulukuuta, kun se ei saa yhteyttä Suomeen. Palvelunumerosta otetaan yhteystietoni ylös ja vakuutellaan, että pankki soittaa takaisin maanantaina tai tiistaina. Mitään soittoa ei kuitenkaan tule.

Etsin Google Mapsista lähimmän Kasikorn-pankin konttorin. Sinne ei ole aivan lyhyt matka. Seuraavana torstaina otan taksin konttorille. Saan jonotusnumeron ja 15 minuutin odotuksen jälkeen pääsen tiskille.

Kerron tilanteestani englantia puhuvalle virkailijalle ja vaadin korttiani takaisin.

Virkailija ottaa puhelimella yhteyttä jonnekin. Tuskallisen pitkän odottelun jälkeen hän alkaa toistella:

– Sunnuntain soittoasi ei ole järjestelmässä, soittoasi ei ole järjestelmässä!

Ahaa. Kasikorn-pankki varasti ensin korttini, ja sitten se kadotti yhteystietoni. Jo nyt osaan antaa neuvon: vältä Kasikorn-pankkia ja sen automaatteja!

Mutta miksi virkailija ei ota yhteystietojani uudestaan, jos ne ovat kadonneet?

– Miksi ette ota tietojani uudestaan? kysyn. – Tämä on teidän vastuullanne. Tehkää jotakin!

Lopulta tunnin päästä hän antaa puhelimensa minulle. Minun on hoidettava puhelu toisen virkailijan kanssa, joka vihdoin suostuu ottamaan tietoni uudestaan.

Korttini luvataan palauttaa kyseiseen pankkiin, kunhan se löydetään. Minulle pitäisi tulla tieto sähköpostilla. Pyydän virkailijalta kynää ottaakseni puhelinnumeron varmuuden vuoksi ylös. Kynä ei toimi! Virkailija käy hakemassa toimivan kynän toiselta virkailijalta.

Olen viettänyt pankissa noin puolitoista tuntia. Juuri kun olen noussut ylös, minulle tuodaan vettä. Vesikin saapui myöhässä!

Sähköpostia ei kuulu. Kasikorn-pankin töpeksintä harmittaa minua suuresti. Sunnuntaina lähetän nettilomakkeella pankille uhkauskirjeen, jossa kerron olevani suomalainen toimittaja. Jos korttiani ei palauteta, kirjoitan Kasikorn-pankin toiminnasta suomalaiseen lehteen.

Maanantaina saan sähköpostin, jossa tilannetta pahoitellaan. Nyt kortti onkin löytynyt! Entä jos en olisi lähettänyt uhkauskirjettä? Korttia ei ehkä olisi löytynyt.

Tiistaina menen hakemaan automaattikorttiani Kasikorn-pankista. Aulassa törmään norjalaiseen mieheen, joka kertoo, että häntä huijattiin. Hänen mukaansa Kasikorn-pankin virkailija oli mukana juonessa, jonka seurauksena hänen korttinsa katosi ja tililtä katosi kaikki raha. Hän jopa osoittaa minulle virkailijan, jonka kertoo olleen huijauksessa mukana. Virkailija näyttääkin todella epäilyttävältä!

Uskon norjalaisen miehen kertomusta. Ostan hänelle juotavaa, ja vaihdamme yhteystiedot. Kysyn, tarvitseeko hän rahaa, ja hän sanoo, että hänellä on naisystävä, joka tarjoaa asumisen ja ruoan. Paljon muuta en voi tehdä.

Kortti on tullut, mutta en saa sitä, sillä unohdin ottaa passini. Vielä yksi kerta Kasikorn-pankkiin!

Kun kuljen ulos Kasikorn-pankista, mietin norjalaisen miehen kertomusta. Tuntuu, että ymmärrän ensi kertaa, kuinka syvällä korruptio on thaimaalaisessa yhteiskunnassa.

Tiesin korruptiosta aikaisemmin, mutta että pankin virkailija voisi olla mukana huijauksessa. Nyt uskon, että se on totta.

• YLE:n Kuningaskuluttajan juttu nielaistuista pankkikorteista:

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2009/09/24/maksuautomaatti-nielaisi-pankkikortin

• Jatkoajan ketju pankkiautomaateista:

http://keskustelu.jatkoaika.com/threads/pankkiautomaattien-uhrit-avautuvat-t%C3%A4ss%C3%A4.17918/

Norjalainen mies meni tähän Kasikorn-pankin konttoriin numero 534 (Hua Mak). Hän etsi sisältä pankkiautomaattia. Virkailija otti hänen korttinsa ja johdatti hänet kuvassa oikealla laidalla näkyvälle automaatille. Virkailija syötti kortin koneeseen ja väitti, että kone nielaisi kortin. Mies ei edes ehtinyt antaa salasanaansa. Muutaman tunnin päästä miehen tili oli tyhjä. (#37)

19. Artikkeli: Kahden päivän yllätyspaasto

Mitä ulkomaalainen matkaaja tekisi Sastamalassa, jos hänellä olisi muutama euro rahaa ja pankkikortti olisi kateissa?

On sunnuntai 27. joulukuuta 2015. Olen Bangkokin Hua Makissa. Olen saapunut Bangkokiin, koska mietiskelen, josko opiskelisin yhden lukukauden Assumption University of Thailandissa. Varasin huoneen ABAC:in (yliopiston kutsumanimi) läheltä.

Suuntaan huoneeni lähellä olevalle pankkiautomaatille. Käteistä on vain muutamia euroja. Pankkiautomaatti ilmoittaa, että minun pitäisi ottaa yhteyttä omaan pankkiini. Käytännössä se tarkoittaa, ettei automaatti saa yhteyttä Suomeen. Onneksi automaatti antaa kortin takaisin.

Suuntaan Kasikorn-pankin automaatille. Automaatti ilmoittaa virheestä muttei suostu antamaan korttia takaisin! Mitä se tarkoittaa? Automaatti ei saa yhteyttä Suomeen ja jatkaa yhteyden yrittämistä yhä uudelleen ja uudelleen. Kuinka kauan? Odotan puoli tuntia, eikä mitään tapahdu. Korttini on vielä koneessa, eikä mikään nappi toimi. Kasikorn-pankin automaattissa on selvä bugi. Jos yhteyttä ei muodostu, pitäisi kortti tietysti antaa heti takaisin.

Olen käyttänyt kymmeniä automaatteja maailmalla. Korttini ei ole koskaan jäänyt koneeseen. Jos salasanan muistaa väärin, kortin saa takaisin. Jos rahaa ei ole tilillä, kortin saa takaisin. Jos koneessa ei ole rahaa, kortin saa takaisin.

Kasikorn-pankin automaatti on ensimmäinen kone, joka nielaisi korttini. Pyydän thaimaalaista miestä apuun. Soitamme automaatin kyljessä olevaan palvelunumeroon. Sieltä kysytään kortin tiedot ja yhteystietoni. Koska minulla ei ole puhelinnumeroa, annan kerrostaloni toimiston puhelinnumeron. Kaiken pitäisi sujua, vakuuttelee hyvin englantia puhuva asiakaspalvelija puhelimessa.

– Otamme yhteyttä maanantaina tai tiistaina, asiakaspalvelija päättää puhelun.

Huoneessani on puolisen litraa juotavaa. Siellä on onneksi WIFI-yhteys. Menen huoneeseeni ja samalla kun juon lopun veden, lähetän vuokraisännälle viestin: voitko auttaa? Muutamalla eurollakin saa Thaimaassa onneksi jotakin aikaan. Mitä ihminen tekee hätätilanteessa? Mikä on tärkeää? Käyn ostamassa nettikahvilasta tunnin tietokoneaikaa enkä tee tietokoneella kuitenkaan mitään ihmeellistä. Se on minun valintani. Kun palailen huoneelleni, käyn ostamassa puolen litran pullon sokeritonta jääteetä.

Juon jääteen illan kuluessa, kun leikin puhelimellani. Vuokraisäntä ilmoittaa, että hän on Pattayalla. Hän tulee vasta maanantai-iltana. Vuorokausi siis ilman ruokaa! En edes kapinoi vaan otan tiedon tyynesti vastaan.

Seuraavana päivänä nukun pitkään. Heräämisen jälkeen käyn kerrostalon aulassa kysymässä, onko sinne soitettu. Ei ole. Jaaha. Saan lopuilla rahoilla puoli litraa vettä ja puoli litraa sokeripitoista juomaa. Voisin lähteä kävelemään kaupungille, mutta aavistan, että on parempi säästää energiaa.

Lepäilen koko päivän huoneessani ja otan rennosti. Juon sen litran, mikä minulla on. Odotan iltaa. Odotan vuokraisännän paluuta. Pian kello on kymmenen illalla. Vuokraisäntä ei ole lähettänyt viestiä. Vuokraisäntä ei ole koputellut ovelle. Selvä. Ei tulekaan. Päätän mennä nukkumaan.

Hetken makoiltuani tajuan, etten välttämättä saa korttia seuraavana päivänä. Tämä on Thaimaa. Thaimaassa ei toimi mikään. Ja entä jos vuokraisäntä ei tulekaan? Minun on saatava rahaa muulla tavoin! Pyydän Western Unionin kautta rahaa Suomesta. Aikaeron vuoksi rahan lähetys onnistuu vielä maanantain aikana!

Tiistaina herättyäni käyn taas kerrostalon toimistolla. Sinne ei ole soitettu! Vuokraisäntä sentään lähettää viestin ja kertoo palanneensa. Lähden kävelemään ja etsimään Western Unionin toimistoa. Kahden vuorokauden aikana olen juonut litran vettä, puoli litraa sokeritonta jääteetä ja puolen litran virvoitusjuoman. Oloni on yllättävän hyvä. Tunnen ainoastaan hiukan heikotusta, kun lähden kävelemään.

Löydän Western Unionin toimiston ABAC:n yliopistoalueen sisältä.

Virkailija on ärsyttävä. Hän haluaa käydä lomakkeen jokaisen yksityiskohdan huolellisesti läpi, vaikka Bangkokissa ei takuuvarmasti ole tällä hetkellä toista suomalaista Pekka Lainetta, joka nostaa juuri tietyn summan rahaa. Aivan kuin hän aistisi nälkäni ja viivyttelisi sen vuoksi. Tämä on Thaimaa.

15 minuutin sähellyksen jälkeen saan vihdoin rahat.

Mikä maistuu eniten kahden päivän syömättömyyden jälkeen?

On myönnettävä, että on pakko saada suolaiset ranskalaiset ja hampurilainen!

• Kaikki maailman Western Unionit löytyvät oheisesta linkistä. Sastamalan Western Union sijaitsee Matkahuollossa.

http://locations.westernunion.com/

Tämä Kasikorn-pankin automaatti s1a2062 vei matkaajan kortin. Myöhemmin selvisi, että pankin palvelunumeroon välitetyt tiedot kadonneesta kortista katosivat myös. Automaatti sijaitsee osoitteessa Soi Ramkhamhaeng 24 Alley, Lane 34. (#36)

18. Artikkeli: Thaimaalaisten harmittavin luonteenpiirre

Jokaisella kansalla on harmittavat luonteenpiirteensä. Se ei tarkoita, että jokainen siitä maasta tuleva noudattaisi kyseistä luonteenpiirrettä. On hyvä olla erilainen, ja meidän pitäisi olla. Useampi on kuitenkin samanlainen ja harvempi erilainen. Me imitoimme toisiamme hyvässä ja pahassa. Se tapahtuu tiedostamatta.

Italialainen tuttavani tuttava tuli käymään Suomessa. Hänellä kävi valtava tuuri, sillä kesän 2015 lähes kaikki upeat päivät osuivat hänen vierailunsa ajalle. Suosittelin hänelle Tamperetta, Helsinkiä ja Porvoota, koska ajattelin, että hienossa säässä näissä kaupungeissa kyllä riittäisi koettavaa.

Ehkä Italian maaseudulla elävälle lintuharrastajalle olisi pitänyt suositella myös maanläheistä Sastamalaa tai eksoottista Lappia? Auton kanssa Sastamalassa voisi käydä katsomassa esimerkiksi Pyhän Olavin kirkkoa, käydä lintutornilla Keskistenjärvellä ja mennä Ellivuoren Kivilinnalle. Ei hullumpi päivä.

Kymmenen päivän jälkeen näin hänet taas. Kysyin, miltä matka oli tuntunut.

– Täällä ollaan kyllä ystävällisiä ja auttavaisia, lintuharrastaja totesi. – Mutta jokin näissä ihmisissä vain on. Tuntuu, että he eivät koskaan päästä toista lähelleen, vaikka ovatkin mukavia.

Entä mikä oli paras kokemuksesi?

– Ehdottomasti päivä Tallinnassa.

Aivan. Suomen-matkan kohokohta oli päivä Tallinnassa. Ruoho on aina vihreämpää muualla.

Thaimaalaisten harmittavinta luonteenpiirrettä ei tarvitse etsiä. Se on tietämättömyys. Suuri osa thaimaalaisista ei vain osaa auttaa arkipäiväisissä tilanteissa. Tilanteissa, joissa heidän pitäisi kaiken järjen mukaan kyetä auttamaan.

Olen Thaimaan Phitsanulokissa Central Plaza -ostoskeskuksen edustalla. Minun pitäisi päästä takaisin majapaikkaani. Isoa valtatietä pääsee vain kahteen suuntaan, ja oletan pick-up-taksien kulkevan. Ei pitäisi olla paha.

Kysyn Central Plazan ovimieheltä, miten pääsen keskustan suuntaan. Hän viittoilee valtatien toiselle puolelle. Thaimaalaisen valtatien ylittäminen ei ole aivan yksinkertaista. Kaistoja voi olla 4 molempiin suuntiin ja siinä välissä pensasaita. Tien ylittäminen kovassa liikenteessä on vaarallista. Siksi kävelysiltoja on siellä täällä.

Siirryn kävelysiltaa pitkin toiselle puolelle. Näen hedelmien myyjän tien vieressä. Varmistan häneltä, että pick-up-takseja tosiaan menee.

– Ei tältä puolelta mitään pick-up-takseja mene, hedelmien myyjä vakuuttelee. – Ei, ei. Mene tuonne toiselle puolelle.

Aha. No jaa, jos joku myy hedelmiä koko päivän tien vieressä, niin hänen täytyy tietää. Täytyy. Ovimies oli siis väärässä.

Palaan kävelysiltaa toiselle puolelle. Mietin, mitä ovimies mahtaisi ajatella, jos näkisi minun palaavan. Ja itse asiassa hän näkee, sillä kun olen istunut muutaman minuutin tien laidassa, ovimies tulee kyselemään:

– Minne menet, minne menet?

Osoitan keskustan suuntaan. Määränpää ei ole muuttunut. Ovimies viittoilee nyt käsillään, että pick-up-taksi tulee tältä puolelta, tekee U-käännöksen ja palaa toista puolta. Mitä se sitten tarkoittaa? Että kumpikin puoli on OK? En puhu enää ovimiehelle, koska en luota hänen sanoihinsa.

Joudun odottamaan yli puoli tuntia, ennen kuin sininen pick-up-taksi saapuu. Minun lisäkseni tien laidassa on vanhempi thaimaalainen mies. Hänkin haluaa päästä keskustaan. Pick-up-taksi on tyhjä.

Pick-up-taksin kuljettaja tulee juttelemaan. Hän näyttää U-käännöksen merkkiä mutta ei suostu ottamaan meitä kyytiin. Alan olla jo hukassa. Pick-up-taksi häipyy. Huomaan, että thaimaalainen mies lähtee ylittämään vaarallisesti tietä. Jään paikalleni ja katselen, mitä tapahtuu.

Viiden minuutin päästä näen sinisen pick-up-taksin toisella puolella tietä. Se pysähtyy ottamaan vanhemman thaimaalaisen miehen kyytiinsä. Pick-up-taksit pysähtyvät sittenkin toisella puolella! Hedelmien myyjä ei tiennyt, mistä puhui.

Pick-up-taksin kuljettaja alkaa huitoa valtatien toiselta puolelta. Yhtäkkiä ymmärrän, että hän viittoilee minulle. Hän on siis sama kuski, joka pysähtyi mutta ei suostunut ottamaan kyytiin.

Ylitän valtatien vaarallisesti kävelemällä suoraan yli. Kävelysillan kautta menisi liian paljon aikaa. Astun pick-up-taksiin, ja se lähtee kohti keskustaa. Huomaan, että hedelmien myyjä on keskittynyt puhelimeensa. Ei siis ihme, ettei hän tiedä pick-up-taksien pysähtyvän kojunsa vieressä.

Mutta miksi pick-up-taksin kuljettaja ei ottanut minua ja thaimaalaista miestä kyytiinsä toisella puolella, jos vain kävi tekemässä U-käännöksen? Siitä oli seurauksena kaksi vaarallista valtatien ylitystä.

Thaimaassa ei loogisella ajattelulla pääse pitkälle. Kun asiat onnistuvat, voidaan todeta niiden onnistuneen.

Reitti onnistumiseen ei vain kulje järjen vaan omituisuuden kautta.

• Sastamalan nähtävyyksiä:

http://www.sastamalanseudulle.fi/nahtavyydet-tapahtumat-ja-retket/

Jos thaimaalaiselta vaatemyyjältä kysyy, mistä brändi on kotoisin tai missä asu on valmistettu, on vastaus usein: “En tiedä.” Tämä asu loisti Khon Kaenin Central Plaza -ostoskeskuksessa. (#34)

 

16. Artikkeli: Thaimaassa yritetään ensin ja mietitään sitten

Thaimaa on maa, joka houkuttaa yrittämään. Thaimaassa on 67 miljoonaa asukasta Espanjan kokoisella alueella. Thaimaan väestötiheys on 126/km2. Suomen väestötiheys on 18/km2. Thaimaassa vasta kehitetään monia asioita, jotka Euroopassa ovat jo normeja. Lisäksi toimitilojen vuokraus on edullista.

Kun olin Chiang Maissa vuonna 2013, tutustuin paikalliseen ravintolayrittäjään. Hänen ravintolansa oli menossa konkurssiin asiakkaiden vähyyden vuoksi, mutta hänellä oli jo uusi suunnitelma kahvilasta. Hän pyysi minua yhtiökumppaniksi, vaikka minulla ei ollut mitään kokemusta kahvilayrittämisestä. Tämä on tavallista Thaimaassa.

Yrittämisen helppouden vuoksi sitä harrastavat Thaimaassa kaikki. Nuoret opiskelijat voivat kokeilla kuukauden ajan, miten pirtelöiden myynti sujuu yliopiston lähellä. Eläkeläispari voi pystyttää hedelmäkojun talonsa viereen, jos länsimaalaisia kulkee lähellä. Jos business ei kannata, paikka suljetaan ja uusi perustetaan seuraavana päivänä. Jos omaa rahaa ei enää ole, sitä lainataan. Paperityöt tehdään jälkikäteen.

Kuinka moni nuori uskaltaa perustaa yrityksen Sastamalassa? Sitä ennen käydään yrittäjäkursseja, opiskellaan oma ala loppuun saakka, kenties ollaan työelämässä muutama vuosi. Ja sittenkin kokeilevat vain rohkeimmat tai ne, joiden vanhemmat ovat yrittäjiä.

Tutustun Khon Kaenissa ravintolanomistaja Sirinapa Promwangiin. Hänen ravintolansa sisustukseen on panostettu enemmän kuin tavallisen katukahvilan, joka perustetaan autotalliin. Pienet asiat merkitsevät länsimaalaiselle. Ravintolan nimikyltti thai-kielen lisäksi englanniksi on toinen seikka, joka voi kiinnittää länsimaalaisen huomion. Silloin thai-ruokalistan lisäksi voi olla englanninkielinen lista.

Sirinapa Promwang, missä olet opiskellut?

– Opiskelin Bangkokissa kanditaatiksi pääaineena liike-englanti. Työskentelin siellä jonkin aikaa, kunnes palasin kotikaupunkiini. Jatkoin täällä Khon Kaenissa maisteriksi tietohallinnossa.

Onko sinulla ollut yrityksiä ennen tätä?

– Aloitin yhdeksän vuotta sitten Khon Kaenissa matkailuyrittäjänä. Minulla on ollut myös kahvila, koska rakastan leipomotuotteita ja kahvia. Nyt minulla on matkatoimiston lisäksi tämä ravintola, jonka perustin kuukausi sitten.

Mikä on mielestäsi tärkeintä ravintolayrittäjälle?

– Sijainti on tärkeää. Lisäksi Thaimaassa verkostot ovat tärkeitä. Jos minulla on kavereita, he tulevat tänne. Myös sosiaalinen media merkitsee Thaimaassa. Kun asiakas tulee tänne, hän ottaa valokuvan ja lataa sen Facebookiin. Sillä tavalla markkinoidaan.

– Facebook, Instagram ja fanitussivu ovat tärkeimmät nettikanavat. Lisäksi ravintolaa mainostetaan paikallisilla ravintolasivustoilla ja matkatoimistoa matkailusivustoilla. Lehdissä mainostaminen on kallista.

Sirinapa Promwang kertoo, että matkatoimistossa hänen tärkein työnsä on hoitaa viisumeita thaimaalaisille naisille, jotka lähtevät ulkomaille miehen perään.

Mitkä maat ovat suosituimpia?

– USA, Englanti, Australia ja Schengen-maat ovat kärjessä. Australia on suosituin. Suomi kuuluu top 5:een Schengen-maissa, Promwang nauraa.

– Monesti thai-nainen lähtee miehen perässä uuteen maahan, ja eläkeikäisenä he palaavat tänne, koska täällä on edullista elää.

Promwang saapui haastatteluun uudella valkoisella Honda CR-V:llä, joten hänen matkailutoimistonsa on ilmeisesti tuottava.

Uskotko omaan menestykseesi ravintola-alalla?

– En ole varma. Yritän tehdä kaiken mahdollisimman hyvin, mutta asiakkaita ei voi kontrolloida, Promwang sanoo viisaasti.

• Sirinapa Promwangin matkatoimiston nettisivut:

http://www.khonkaenvisaservice.com/

Yrittäjä Sirinapa Promwang (toinen vasemmalta) viettää aikaa kaveriensa kanssa omassa ravintolassaan. Arabialainen sanonta “aterioi ystäväsi kanssa mutta älä tee kauppaa hänen kanssaan” ei päde Thaimaassa. (Kuva: Sirinapa Promwang) (#31)

Ei pareja tähän ravintolaan. Homgrun-ravintolan sisääntulossa oleva hauska kyltti kerää asiakkaiden huomion. (#32)

15. Artikkeli: Thaimaalaisessa kaupunginkirjastossa nukutaan päikkärit maaten

Kirjastojärjestelmän edistyksellisyydestä kertoo se, että Sastamalan kokoisen kaupungin pääkirjastossa voi esimerkiksi digitoida kuvia, diakuvia ja negatiiveja. Minkälaisia palveluja tarjoaa Sastamalaa huomattavasti isomman thaimaalaisen kaupungin kirjasto?

Vuonna 1916 Thaimaan opetusministeriö perusti ensimmäiset kolme lukuhuonetta Bangkokiin. Näistä lukuhuoneista kehittyi myöhemmin yleinen kirjastojärjestelmä. 2000-luvun alussa Thaimaassa oli 73 maakuntakirjastoa ja 686 kaupunginkirjastoa sekä 129 muuta yleistä kirjastoa (yhteensä 888). Vuonna 2013 Suomessa oli 815 yleistä kirjastoa.

Minkälainen on thaimaalainen yleinen kirjasto? Sen haluan saada selville. Näin jo Nakhon Ratchasiman kansalliskirjaston ja oletan, ettei yleinen kirjasto eroa siitä paljon. Tietysti vanhat kokoelmat puuttuvat yleisestä kirjastosta, joka on tarkoitettu arkipäiväiseksi tiedonlähteeksi. Tällä kertaa päätän rohkeasti kävellä, vaikka lämpö lähenee 40:ää.

Kirjaston lähellä parveilee sadoittain koululaisia. Ilmeisesti yksi tai useampi suuri koulu sijaitsee lähistöllä ja olen tullut paikalle koulujen sulkemisaikaan. Ihmismeri ei muuten häiritse, mutta epäilen, tuleeko kirjastoon tutustumisesta mitään. Rakennus on helppo löytää, sillä katsoin Google Mapsista katunäkymän.

Kun menee sisään, on sandaalit otettava pois jalasta. Alakerrassa on kaksi isoa salia. Menen vasemmanpuoleiseen, joka on jonkinlainen lehtien lukusali. Lehtiä vain näyttää olevan melko vähän. Salin reunustoilla on makaamiseen houkuttelevia sohvia ja sohvaryhmiä. Hyvin pian oivallan, että thaimaalainen yleinen kirjasto ei ole paikka tiedonhakua varten. Se on oleskelupaikka.

Yhdellä sohvalla makaa thaimaalainen mies. Kirjastonhoitajien tiski on lähellä, eivätkä kirjastonhoitajat valita nukkumisesta. Thaimaalaisessa kirjastossa on siis sallittua ottaa nokoset! Tämä ei Sastamalassa onnistuisi. Makaa rötköttää kirjaston sohvalla. Voih.

Oikeanpuoleisessa salissa on parisenkymmentä tietokonetta. Sali on täynnä koululaisia. Kokeilen yhtä tietokonetta, ja netti toimii tuskastuttavan hitaasti. Hyvä on. En odottanutkaan, että thaimaalaisen kirjaston nettiyhteys olisi huippuluokkaa.

Kävelen yläkertaan. Yläkerran oikeanpuoleisessa salissa ei ole juuri mitään kalustusta, eikä juuri lainkaan kirjoja. Lattialla on jonkinlaisia alustoja. Sali on täynnä keskustelevia koululaisia. Se taitaa olla tarkoitettu pelkästään ajanviettopaikaksi. Tämäpä mielenkiintoista! Tämäkään ei Sastamalassa onnistuisi. Kirjastossa iso ajanviettopaikka pelkkää seurustelua varten. Eih.

Yläkerran vasemmanpuoleinen sali on varsinainen kirjojen säilytyspaikka. Kirjoja on vain muutama hyllyllinen. Se vahvistaa käsitystäni, että thaimaalainen yleinen kirjasto ei palvele tiedonhakua. Tarkoitus on tulla ja viihtyä. Melukin on melkoinen. Sitä tulee yhtä lailla ulkoa ikkunoiden kautta että sisältä.

Tutkimusretkeni on päättynyt. Kaupunginkirjaston pehmeät sohvat houkuttelevat nokosille, mutta en ole tyytyväinen retkeeni. Matkustan avolavataksilla majapaikkani lähellä olevaan nettikahvilaan. Kirjaston koneet eivät kuitenkaan toimisi.

Saan selville, että Thaimaassa on kolme erityyppistä yleistä kirjastoa. Isot maakuntakirjastot, pienet kaupunginkirjastot sekä niiden välillä Thaimaan prinsessan Maha Jakri Sirindhornin kunniaksi perustetut kirjastot, jotka edustavat Thaimaan kirjaston modernia suuntausta.

Olen nähnyt vasta pienen kaupunginkirjaston. Ehkä se ei ole paras vertailukohta Sastamalan pääkirjastolle. Prinsessan kunniaksi perustettu kirjasto kuulostaa mielenkiintoiselta. Sellainen minun on vielä nähtävä. Vasta sitten valitsen voittajan kamppailussa Sastamalan pääkirjasto versus Thaimaan kirjasto.

Ratkaiseva koitos tapahtukoon siellä, minne matkaaja seuraavaksi suuntaa.

• Nakhon Ratchasiman kaupunginkirjaston sijainti:

Kirjoita Google Mapsin hakukenttään “public library nai mueang nakhon ratchasima”.

Thaimaalainen mies lepäilee Nakhon Ratchasiman kaupunginkirjaston sohvalla. Lehti on verukkeena, jos kirjastonhoitaja tulee hätyyttelemään. Silloin voi sanoa, että on itse asiassa lukemassa. (#30)

14. Artikkeli: Kuinka säästin 96 % ja pääsin ihanimpaan Thaimaahan?

Jos ulkomaalainen tulisi vastaasi viisi kilometriä Sastamalan keskustasta ja hokisi “center, center”, mitä tekisit? Antaisitko kyydin itse? Yrittäisitkö etsiä taksin numeron? Yrittäisitkö soittaa taksin? Vai yrittäisitkö kertoa hänelle palveluliikenteen aikataulun? Veisitkö hänet kädestä pitäen pysäkille?

Kun saavun Nakhon Ratchasiman bussiasemalle, on edessä matka varaamalleni huoneelle. En tiedä, miten sinne olisi paras päästä. Kiertelen bussiasemalla ja näytän osoitetta. Minulle osoitetaan tuk-tukkia, joka on mopon päälle kyhätty taksi.

Saavuin tänään Bangkokista. Haluan päästä nopeasti majapaikkaan, sillä matkalaukusta on hyvä päästä eroon mahdollisimman nopeasti. Kävelen tuk-tuk-kuskin luokse. Hän selvittelee osoitetta ystävänsä kanssa ja sanoo lopulta:

– Okay, okay.

Thaimaassa pitää sopia hinta aina etukäteen. Silloin voi yrittää tingata tai sanoa “ei”. Olen kuitenkin väsynyt ja unohdan kysyä hintaa. Majapaikassa kuski paljastaa vaatimuksensa:

– Two hundred.

– Not good, not good, sanon hänelle.

200 bahtia on noin 5 euroa, mikä on paljon Thaimaassa. Minun on kuitenkin maksettava, sillä tässä vaiheessa ei voi enää tingata.

Seuraavana päivänä majapaikan omistaja antaa minulle ilmaisen kyydin kaupungille. Palaan tuk-tukilla, koska en vielä tiedä, mikä olisi edullisin tapa matkustaa majapaikan ja keskustan välillä. Hinta on nyt kuitenkin vain 150 bahtia. Edistystä!

Kolmantena päivänä majapaikan omistaja antaa minulle pyörän käyttöön. Hän neuvoo tien läheiselle Save One -markkinapaikalle, jossa pidetään joka ilta valtavan kokoisia iltamarkkinoita. Markkinapaikan vieressä kulkee päätie.

Päätien vieressä on risteys, jonka tuntumassa parveilee iso joukko ihmisiä avolavatakseja odottaen. Osa avolavatakseista kulkee ilman määrättyjä reittejä, osalla taas on aina vakioreitti. Vakioreittejä kulkevat avolavataksit ovat kaikkein edullisimpia Thaimaassa.

Ihmisjoukon takana on pieni koju, jossa seisoo fiksun näköinen mies. Menen juttelemaan hänelle. Mies myy ilmeisesti lippuja busseihin. Kerron, että haluan päästä kaupungille. Mies osaa englantia tyydyttävästi. Hän kyselee huolellisesti, mihin haluan mennä.

Kun mies on saanut selville määränpääni, hän kertoo, mitä tehdä. Minun pitää ensin kulkea ylikulkusillan kautta toiselle puolelle tietä. Siellä minun pitää odotella avolavataksia numero kuusi. Teen työtä käskettyä. Kävelen ylikulkusiltaa ja löydän pysäkin tapaisen toiselta puolelta.

Ensimmäinen numero kuusi on niin täynnä, etten tohdi astua siihen. Seuraavassa on kuitenkin tilaa. Uusi paniikin aihe syntyy siitä, osaanko jäädä oikeassa paikassa pois. Kun olemme kulkeneet kymmenisen minuuttia ja saapuneet jonnekin keskustan tuntumaan, hoen määränpäätäni moneen kertaan kanssamatkustajille.

– Jää tässä pois, jää tässä pois, minulle huudetaan thaiksi.

Sattuipa hyvä tuuri. Painan nappia, ja avolavataksi pysähtyy. Menen avolavataksin etuovelle ja kysyn hintaa.

– 8 bahtia, minulle vastataan.

Ohhoh! 20 senttiä Suomen rahassa. Ei paha hinta viiden kilometrin matkasta. Olen juuri säästänyt 96 prosenttia verrattuna ensimmäiseen tuk-tuk-kyytiini. Olen anteliaalla päällä ja annan kuskille 10 bahtin kolikon ja pyydän häntä pitämään ylimääräiset 2 bahtia.

Melkein kaikissa Thaimaan kaupungeissa on edullisia avolavakyytejä tarjolla. Kun turisti kysyy tietä majapaikkaan, hänelle kuitenkin useimmiten osoitetaan tuk-tuk-mopoa tai oikeaa taksiautoa, jos kaupungissa sellaisia on. Miksi?

Thaimaalaisten tuntemus omasta kaupungistaan on useimmiten heikkoa. He eivät välttämättä tunne osoitetta tai paikkaa, jonka turisti antaa. Vaihtoehtoisesti thaimaalaisen englannin taito voi olla niin huono, ettei hän edes viitsi yrittää selittää. On helpompi osoittaa tuk-tukkia.

Mutta kun on säästänyt pienellä vaivannäöllä 96 prosenttia matkakuluissa, olo on taivaallisen hyvä. Tässä kaupungissa ei tarvitse enää tavata ahneita tuk-tuk-kuskeja, ajattelen. He miettivät kuitenkin ainoastaan sitä, kuinka paljon turistilta uskaltaa nyhtää.

Sitä paitsi vakioreittiä kulkevan avolavataksin kyydissä länsimaalainen on niin Thaimaan ytimessä, kuin vain ikinä voi olla. Siellä tapaavat kaikki thaimaalaiset paitsi rikkaat, jotka kulkevat autoilla.

Vakioreittiä kulkeva avolavataksi on ihaninta Thaimaata.

• Thaimaan kaupunkien avolavataksiliikenteellä ei ole aikataulua, vaan se kulkee jatkuvasti kello kuudesta noin kello kymmeneen.
• Sastamalan palveluliikenteen aikataulu:

http://www.palveluliikenne.fi/data/Paikallisliikenne_aikataulu.pdf

Nakhon Ratchasiman The Mall -ostoskeskuksessa säästäväinen matkaaja voi katsella asuja, joita ei ole varaa ostaa joululahjaksi. Tämä asu maksaa 37 euroa. 5 eurolla saa jo hyviä tuotteita ja 20 eurolla laadukkaita. (#25)

 

9. Testi: AirBnb odottaa Sastamalan vapaita huoneita

San Fransiscosta aloittanut AirBnb on noussut ilmiöksi, joka haastaa hotellit, hostellit ja retkeilymajat. AirBnb:ssä yksityiset ihmiset voivat vuokrata vapaana olevia huoneitaan matkaajille palvelun kautta. AirBnb:ssä matkaaja ei koskaan tiedä varmuudella, mitä saa. Majoitus voi olla maailman hienoin tai huonoin.

Suomen verottaja katsoo AirBnb-tulon vuokratuloksi, josta pitää maksaa pääomatuloveroa. Jos siis ajattelee saavansa AirBnb:n kautta helposti verotonta tuloa, erehtyy. Suomalaisen kyttäysmentaliteetin mukaisesti Verohallinnon ylitarkastaja Janne Myllymäki kertoi Ilta-Sanomissa 20.5.2014, että verottaja voi saada “ilmiantojen” kautta selville AirBnb-huijaajia. Käytännössä se tarkoittaa, että kateellinen naapuri soittaa verottajalle tai käyttää verottajan vihjesivua.

Onko Sastamalassa AirBnb-majoitusta tarjolla? Oletin, että aasialainen matkaaja haluaisi tulla Sastamalaan tapaamaan ystäväänsä joulukuun alussa 5 päiväksi. Majoituksen matkaaja haluaisi järjestää itse. Hän haluaa yöpyä Sastamalan keskustassa tai ympäröivällä maaseudulla. Montako paikkaa AirBnb:n kautta olisi tarjolla? Ja mihin hintaan?

Sastamalan keskustasta tai sen tuntumasta ei löydy ainuttakaan paikkaa. Hotelli Ellivuoresta sen sijaan on tarjolla 28 neliön huone, johon voi majoittua 4 henkilöä. Hinta 90 euroa yöltä ei tunnu pahalta 4 hengelle. AirBnb:n ongelma on, että kun perinteiset majoitusliikkeet kuulivat siitä, ne alkoivat siirtää palvelujaan AirBnb:hen, mikä vääristää AirBnb:n tarkoituksen.

Seuraavaksi lähin paikka on Kutalasta. Sieltä saisi käyttöön kokonaisen talon järven vierestä 120 eurolla yö. Talo majoittaa maksimissaan kuusi henkilöä, jolle määrälle hinta ei ole paha. Venäläinen Irina on jättänyt positiivisen arvion talosta.

Mouhijärvellä on kaksi isoa omakotitaloa 106 euron yöhintaan. Ne molemmat tulevat samalta majoittajalta, Paulimikolta. Maltalainen Karl on jättänyt positiivisen arvion toisesta omakotitalosta.

Entä huoneet yhdelle tai kahdelle matkaajalle? Niitä ei ole Sastamalassa tarjolla. Sastamalassa on paljon majoitustilaa esimerkiksi vanhoissa omakotitaloissa, mutta sastamalalaiset eivät syystä tai toisesta halua panna vapaita huoneitaan tarjolle AirBnb:hen. Nokialaiset ovat edistyneempiä. Siurosta on tarjolla kaunis ja hiljattain remontoitu huoneisto omakotitalosta edullisesti 42 eurolla. Sisäänkäyntikin on oma.

Siuron hienosti laadittu AirBnb-listaus on selvästi herättänyt matkaajien huomion. Viisi ulkomaalaista matkaajaa on jättänyt positiivisen arvion, ja kokonaisarvosana on 4,5 tähteä. AirBnb:llä voi siis olla merkitystä Suomessakin, jos sitä osataan käyttää. Uskon, että Sastamalaan tuleva aasialainen valitsisi juuri Siuron huoneiston, varsinkin jos sastamalalainen ystävä lupaisi auttaa kyydeissä.

Otimme yhteyttä Siuron huoneiston omistajaan, Jaana Segerbergiin.

Koska aloit käyttää AirBnb:tä?

– Aloitin majoitustoiminnan heinäkuussa 2015. Löysin AirBnb:n netistä.

Synnyttikö AirBnb kysyntää huoneistollesi?

– Matkaajia tuli hyvin koko loppukesän. Nyt syksyllä on ollut hiljaisempaa. Asiakkaita tuli Saksasta, Italiasta, Englannista, Hollannista, Uudesta-Seelannista ja tietysti Suomesta.

Entä mitä mieltä olet AirBnb:stä?

– Majoittujien kanssa ei ole ollut mitään ongelmia. Suosittelen AirBnb:tä muillekin.

• Jaana Segerbergin listaus AirBnb:ssä:

https://www.airbnb.com/rooms/7215128

Tämä tunnelmallinen makuualkovi on osa sievää huoneistoa, jonka voi vuokrata AirBnb:n kautta Siurosta 42 eurolla. AirBnb on yksityiselle majoittajalle laillinen, kunhan muistaa maksaa veroa vuokratulosta. (Kuva: Jaana Segerberg) (#15)

 

II etappi: Kun Thaimaa näytti arkisen itsensä

Marraskuu 2015 – Maaliskuu 2016

Thaimaan kaupungeissa kukkia hoidetaan ympäri vuoden. Nämä kukat hehkuivat Phitsanulokissa isänpäivän kunniaksi. Sitä vietetään joulukuun 5:s. (#12)